Tutustumista Kisumuun

Pari päivää on keritty katselemaan kaupungin menoa ja meininkia. Matka tänne tuntui kestävän ikuisuuden, matkaan ollaan lähdetty Seinäjoelta 21.pvä klo 4:15 ja perillä oltiin eilen aamulla kahdeksan maissa. Koko matkustuksen aikana tuli nukuttua yhteensä noin pari tuntia ja olo oli kyllä perillä sen mukainenkin. Lentoreittinä meillä oli Helsinki-Istanbul-Nairobi-Kisumu. Nairobissa jouduimme odottamaan jatkolentoa koko yön ajan. Terminaaliin ei päässyt aikaisemmin kuin kaksi tuntia ennen lentoa, joten yö olisi pitänyt viettää ulkona. Paikallinen mies tuli kuitenkin juttelemaan meille ja vei meidät läheiseen kahvilaan. Pari tuntia istuskeltua kahvilassa meille alkoi tulla KYLMÄ. Mies lupasi käydä kysymässä terminaalista, jos sinne olisi mahdollista päästä odottamaan jo aikaisemmin. Pääsimme sisälle 1000ksh (10euroa) hintaan, ettei tarvinnut koko yötä pihalla viettää. Lento Kisumuun lähti lähti seitsämän aikaan aamulla ja siitä ei mitään muistikuvaa ole, koska kaikki neljä tyttöä nukahdettiin ennenkuin kone oli edes kerinnyt ilmaan.

Kisumussa meitä oli vastassa paikallisen yliopiston professori. Hän toivotti meidät tervetulleiksi ja ohjasi meidät kyytiimme. Ensimmäinen järkytys iski siinä vaiheessa, kun kyydiksemme näytettii pieni henkilöauto. Me neljä tyttöä ahtauduttiin takapenkille matkalaukun ja muutaman repun kanssa. Myös etupenkillä olevalle professorin syliin jouduttiin laittamaan yksi matkalaukuista, koska peräkontti ei ihan riittänyt neljän naisen laukulle.

Matka asunnolle kesti n. 10min ja Kisumun liikenteen vilkkaus tuli heti tutuksi. Kuskit ajelivat kuin päättömät kanat ja kyllähän siinä sai pelätä, ettei kukaan ajanut meidän auton kylkeen. Suunnitelmissa oli päästä heti nukkumaan, kun pääsisimme asunnollemme, mutta meille kerrottiin sen vapautuvan vasta iltapäivästä. Jouduimme jättämään tavaramme säilytykseen ja jatkoimme matkaamme paikalliselle hotellille, jossa söimme ja otimme aurinkoa. Aurinko on ollut polttavan kuuma ja suurin osa meistä onkin jo ensimmäisen päivän jälkeen palanut. 

Altaalla meille tuli jutteleemaan paikallinen nainen, jonka tapasimme sitten myöhemmin kaupassa. Hän lähti näyttämään meille hieman paikkoja ja auttoi vaihtamaan rahaa pankissa. Paikallinen pankki näytti aivan suurelta kauppakeskukselta. Meitä on varoiteltu paljon etukäteen, että täällä on paljon taskuvarkaita ja etenkin valkoiset ovat kohteena, koska näytämme niin rikkailta. Opettaja ja kaksi muuta opiskelijaa tulivat myöhemmin hotellille ja sen jälkeen pääsimme asuntoomme. Meille oltiin hommattu pieni asunto, johon me kaikki kuusi majoituimme.

TJ-kalenterista on saatu ruksata jo ensimmäiset päivät!

Olohuone

Olohuone.. Tavaratkin on saatu purettua.

Tässä tämä kuva, joka kaikkia varmasti kiinnostaa eniten. Meillä todellakin on Afrikassa toimiva suihku ja vessanpönttö!

Makuuhuoneita löytyy asunnosta kaksi samanlaista. Olo on kuin prinsessalla, kun saa nukkua moskiittoverkon alla.

Parvekkeita asunnosta löytyy kaksi.

Ensimmäisenä päivänä kävimme nopean kauppareissun ja laitoimme iltapalaa. Kaikki nukahtivat ennen yhdeksää, koska matkustaminen oli vienyt kaikki mehut. Asuntoon oli tuotu kerrossänky, muttei malariaverkkoja siihen. Jouduimme nukkumaan kolmistaan parisängyissä, mutta kaikki nukkuivat silti kuin tukit.
Tänään meidän piti lähteä yhdeksältä paikallisen opiskelijan matkaan ja hänen piti kierrättää meitä ympäriinsä. Kymmenen aikaan saimme viestiä, että kierros pidetäänkin vasta illalla. Vuorokauden aikana on tottunut jo tähän aikatauluun, ikinä kukaan ei ole ajoissa. Lähdimme hotellille ottamaan aurinkoa ja syömään. Kahden maissa tapasimme opettajamme sekä kaksi paikallista opettajaa. Saimme kuulla heiltä harjoittelupaikkamme. Ensimmäiset kaksi viikkoa vietetään orpokodissa ja sen jälkeen menemme paikallisen sairaalan synnytysosastolle. Sen jälkeen seuraavat neljä viikkoa kuluu sairaalan lastenosastolla. Meiltä kysyttiin haluammeko mennä pienempään vai suurempaan sairaalaan. Päätimme mennä suurempaa, vaikka harjoittelu maksaakin meille 3000ksh/kk (30e). Teemme lopuksi myös kahden viikon harjoittelun vanhusten parissa.
Paikallinen opiskelija tuli viiden jälkeen kierrättämään meitä lähialueella ja paikallisella torilla. Ihmisiä oli järkyttävän paljon ja myytäviä vieläkin enemmän. Saimme torilla paljon katseita sekä huuteluita peräämme. Oli huvittavaa, kun paikallinen pikkupoika näki meidät ja kävi hakemassa kaverinsakin katsomaan nähtävyyttä. Sunnuntaina meidän pitäisi lähteä käymään ostoksilla torilla.

Harjoittelu alkaa huomenna ja kaikki ollaan innoissamme, koska saadaan olla ensimmäinen viikko samassa paikassa. Tähän asti ei ole kulttuurishokkeja tullut, vaikka meitä onkin peloteltu jo ennalta. Tämän illan haasteena onkin sitten ripustaa malariaverkot ja tappaa hyttyset pimeästä huoneesta. Oltiin ripustamassa aiemmin uusia verkkoja kerrossänkyyn, kunnes lamppu päätti posahtaa.

Nyt nukkumaan ja valmistautumaan huomiseen harjoitteluun!