Harkkakuulumisia

Viimeiset viikot ovat kuluneet tiiviisti työharjoittelussa ja työpäivän jälkeen on ollut yleensä niin väsynyt, että on saanut kaatua suoraan sänkyyn. Harjoittelu on ollut henkisesti todella raskasta. Meillä ei ole ollut ohjaajaa, vaan meidät on passitettu jonnekkain puolelle osastoa. Lääkehoitoon emme mielellään halunneet osallistua, koska he tekivät neuvoistamme huolimatta sen väärin. Opettajat toivoivat, että pyrkisimme opettamaan Suomen tapoja. Tämä ei kuitenkaan onnistunut, koska paikallisia ei kiinnostanut oppia meiltä mitään uutta. Välillä ollaan turhauduttu todella paljon, koska meille ei ole riittänyt tekemistä.
Mutta kerrompa vähän meidän työpäivästämme osastolla:
Työt alkavat 7:30, mutta joudumme lähteä jo seitsemän maissa. Työmatka ei itsessään ole kovin pitkä, mutta matatu saattaa pysähdellä matkan aikana muutaman metrin välein. Osastolle päästyämme käymme vaihtamassa vessassa työvaatteemme ja menemme odottamaan raporttia. Raportin pitäisi alkaa tasan puolelta, mutta paikalliset ovat yleensä hieman myöhässä. Osa työntekijöistä tulee tiputellen raportille, mutta se ei tunnu ketään haittaavan. Raportti luetaan kaikkien potilaiden kuullen ja siinä kerrotaan potilaan nimi, yön tapahtumat ja kehon lämpötila. Raporttiin kuluu aikaa vähintäänkin se tunti, riippuen osaston potilasmäärästä. Aamuraportin jälkeen osastonhoitaja kerää kaikki työntekijät kokoon ja kertoo tarvittaessa yhteisistä asioista. Tämä hetki päättyy aina rukoukseen.
Aamuhömpötysten jälkeen aloitetaan lääkekierrokset. I.V.-lääkkeet laittaa sairaanhoitajaopiskelijat, mutta kaikki muut täytyy lasten omaisten hakea itse sairaala-apteekista. Hoitajien tehtävänä on lähinnä kysyä, ovatko he hakeneet lääkkeen ja antaneet oikean määrän, oikeaan aikaan. Joskus omasilla ei ole varaa hakea lapselle lääkkeitä. Opiskelijoiden lääkkeidenantoa täällä valvo kukaan, mikä on meidä mielestä ollut todella vastuutonta.
Lääkekierrosten jälkeen parin ekan viikon ajan osallistuimme lääkäreiden kierrolle, koska luulimme paikallistenkin sairaanhoitajaopiskelijoiden tekevän niin. Kierrosta ei ollut meille mitään hyötyä, koska lääkärit puhuivat niin hiljaa, ettemme saaneet mitään selvää ja kierrolla oli meidän lisäksemme lähemmäs 20 ihmistä. Lopun päivää leikimme lasten kanssa, seisoimme ja seurailimme osaston tilannetta, koska paikalliset täyttivät potilaiden papereita.
Neljän viikon aikana ei olla työpäivän aikana käyty vessassa kuin kerran, koska osastolla ei ollut kuin reikävessa ja reiän vierusta yleensä aivan virtsassa. Käytimme sitä taktiikkaa, ettemme juoneet työpäivän aikana paljoa mitään, vaikka tämäkään ollut paras vaihtoehto. Päivän aikana söimme aamupalan jälkeen vasta seuraavan kerran kotona. Osastolla ei erikseen ollut mitään paikkaa, jossa ruokailla.
Vaikka osastoharjoittelusta ei paljoa saanut käytännönoppia, oli se kuitenkin mukava kokemus. Osastonhoitaja oli todella kultainen ja piti meidän puoliamme, eikä vaatinut meiltä liikoja. Hän sanoi heti, että meidän tulee ottaa kaikki irti koko harjoittelusta ja sairaalassa olosta. Viimeisenä harjoittelupäivänä kerättiin iso joukko lapsia ja vietiin heidät leikkihuoneeseen piirtämään ja värittämään. Lapset olivat todella innoissan ja osa lapsista ei ollut ikinä päässyt värittämään tusseilla. Lapsista oli myös todella hauskaa se, että otimme heidän piirrustuksistaan kännykällä kuvia.
Meidän piti viimeisellä viikolla mennä lasten syöpäosastolle, mutta se täytyi jättää välistä, koska olin flunssassa. Harjoittelun aikana pääsimme myös käymään leikkausosastolla, koska muut tytöt olivat siellä harjoittelussa. Maijun kanssa heitettiin aiemmin jo vitsiä, että meidän kaikissa harjoitteluissa nähdään vaan lapsia ja naisia. Tämä piti leikkurissakin paikkansa, koska näkemämme leikkaukset olivat kohdun kasvaimen poisto sekä keisarileikkaus. Kuvia itse sairaalasta ei ole, koska osasto oli suurimman osan ajasta niin täynnä, että kuvan ottaminen oli mahdotonta.
Kuvia ei näihin kuulumisiin nyt tällö kertaa tule, koska kirjoitan tätä Mombasasta käsin. Kisumussa ei ole aurinko paistanut, joten oli mukava lähteä oikein kunnon rantalomalle.